Eduard Zeller

Eduard Gottlob Zeller (22. tammikuuta 1814, Kleinbottwar – 19. maaliskuuta 1908, Stuttgart) on saksalainen filosofian historian kirjoittaja ja Tübingenin koulukuntaa edustava teologi. Zeller suoritti opintonsa Tübingenin yliopistossa ja sai siellä ollessaan vaikutteita Hegeliltä. Hän toimi aluksi pitkään teologisen tiedekunnan opetustehtävissä, mutta riitauduttuaan pappispuolueen kanssa hän vaihtoi filosofian tiedekuntaan, jossa toimi professorina eläkkeelle vetäytymiseensä asti.

Eduard Zeller oli yksi sittemmin merkittäväksi muodostuneen teologisen aikakauskirjan ''Theologische Jahrbücher'' perustajista. Hän kirjoitti useita teologian alan teoksia ja julkaisi kolme kokoelmaa esseitä filosofiasta. Tärkeimmäksi on kuitenkin muodostunut hänen uransa filosofian historian tutkijana ja hänen uraauurtava teoksensa ''Die Philosophie der Griechen in ihrer geschichtlichen Entwicklung'', joka ilmestyi alun perin vuosina 1844–1852. Zeller jatkoi tämän kreikkalaisen filosofian historiaa kartoittavan teoksensa kehittelyä ja laajensi sitä uudemman tutkimuksen valossa aina vuoteen 1902, jolloin sen viimeisin versio ilmestyi. Tässä teoksessa Zeller käytti yhtenä ensimmäisistä ilmaisua ”übermensch” eli yli-ihminen, jota Nietzsche käytti myöhemmin adjektiivina: "...''so kann die Glückseligkeit, welche in ihr besteht, auch als eine übermenschliche, die Glückseligkeit der ethischen Tugend dagegen als das eigenthümlich menschliche Gut bezeichnet werden.''" Wikipedian tuottama