Joseph de Maistre

Joseph-Marie de Maistre [mɛstʁ] (1. huhtikuuta 1753 – 26. helmikuuta 1821) oli italialainen diplomaatti, myöhemmin ranskalainen lakimies, ranskankielinen diplomaatti, kirjailija ja filosofi.

De Maistre tunnetaan yhtenä konservatismin ja sen autoritaarisen suuntauksen tärkeimmistä oppi-isistä. Hän edusti vastavalistusta ja kannatti monarkian ja katolisen kirkon aseman restauraatiota Ranskassa suuren vallankumouksen jäljiltä. Vaikka Maistren läheiset henkilökohtaiset ja henkiset siteensä olivat Ranskassa, hän pysyi synnyinmaassaan Sardinian kuningaskunnassa, jossa hän oli jäsenenä Savoiji-senaatissa 1787–1792, Venäjän suurlähetystössä 1803–1817 ja ministerinä valtion tuomioistuimessa Turinissa (nyk. Torino) vuosina 1817–1821.

De Maistre palveli virkamiehenä Sardinian kuningaskunnassa ja oli korkeassa tuomarinvirassa vuoteen 1792, jolloin hän lähti ranskalaisten tieltä maanpakoon. Hän palasi 1796 isänmaahansa, oli 1803–1817 Sardinian lähettiläänä Pietarissa ja sen jälkeen kuninkaan kanslian päällikkönä Torinossa.

Maistre on etupäässä tullut tunnetuksi 1700-luvun valistusfilosofiaa ja Ranskan vallankumousta vastaan suuntautuvasta kirjailijatyöstään. Muita terävämmin hän esitti vallankumouksen varjopuolia. Hänen ihanteenaan oli ennen kaikkea katolisen kirkon ja paavin ehdoton auktoriteetti, samalla kun kuuliaisuus oli hänen mielestään yhteiskunnallisista hyveistä tärkein. Maistre oli liioitteluistaan huolimatta aikansa etevimpiä poliittisia ajattelijoita ja Ranskan vallankumousta seuranneen taantumuksen huomattavimpia edustajia. Muiden teosten lisäksi on julkaistu myös hänen kirjeitään. Wikipedian tuottama