Jean Giraudoux

thumb|upright|Jean Giraudoux Hippolyte Jean Giraudoux [ʒiʁodu] (29. lokakuuta 1882 Bellac, Haute-Vienne, Ranska – 31. tammikuuta 1944 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja diplomaatti. Hän kuuluu Ranskan maailmansotien välisen ajan tärkeimpiin näytelmäkirjailijoihin ja esseisteihin.

Giraudoux syntyi Bellacissa Haute-Viennen departementissa, jossa hänen isänsä Léger Giraudoux toimi Ranskan liikenneministeriön palveluksessa. Oppikoulun jälkeen Giraudoux matkusteli vuosia ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, usein jalkapatikassa, ja opetti Harvardin yliopistossa 1906–1907. Hän astui ulkoministeriön palvelukseen 1911. Ensimmäisessä maailmansodassa hänestä tuli ensimmäinen kirjailija, jolle myönnettiin Kunnialegioonan jäsenyys. Hän oli tiedotusministeri 1939–1940.

Valtaosa Giraudoux’n tuotannosta syntyi maailmansotien välisenä aikana. Hän saavutti alkuun menestystä romaaneillaan ''Siegfried et le Limousin'' (1922) ja ''L’Églantine'' (1927). Kansainvälisen maineensa Giraudoux saavutti näytelmillään erityisesti englanninkielisissä maissa, joissa hänen teostensa näyttämösovitukset saivat useita palkintoja.

Giraudoux oli tuomariston jäsen vuosina 1919–1954 jaettaessa Prix Blumenthal -palkintoja kuvataiteilijoille, kirjailijoille ja muusikoille. Wikipedian tuottama