Gustav Frenssen

Gustav Frenssen (1863 Barlt, Saksa – 1945 Barlt, Saksa) oli saksalainen kirjailija. Hänen isänsä oli puuseppä. Isä pani poikansa ensin kansakouluun ja sitten Meldorfin lukioon. Vuosina 1886–1890 Frenssen opiskeli teologiaa Tübingenissä, Berliinissä ja Kielissä ja oli 1890–1902 pastorina Hemmessä. 1902 hän luopui papillisesta toimestaan ja työskenteli siitä alkaen kirjailijana Meldorfissa.

Frenssenin esikoisromaani ''Die Sandgräfin'' (1896) kuvaa rakkauden voittoa vihasta ja kärsimyksestä. Huomattavampi on hänen toinen romaaninsa ''Die drei Getreuen'' (1898; suom.), joka kertoo kolmen nuoren miehen kehityksen ja kuvastaa tekijän suurta kotiseuturakkautta. Kolmea pientä nidosta saarnoja ''Dorfpredigten'' (1899; suom. ''Kyläsaarnoja'') seurasi Frenssenin ensimmäinen yleistä suosiota saavuttanut romaani ''Jörn Uhl'' (1901; suom.), joka kuvaa rehellisen, väsymättömän työn kohottamaa ihmiskohtaloa. Frenssenin seuraavat teokset ovat ''Hilligenlei'' (1905; suom.), ''Peter Moors Fahrt nach Südwest'' ja ''Klaus Hindrich Baas'' (1909; suom.), ''Der Untergang der Anna Hollmann'' (kertomus, 1912; suom.), ''Bismarck'' (proosaruno, 1914), ''Die Brüder'' (kertomus, 1917).

Frenssenin teoksista kuvastuu eettinen maailmankatsomus, elävä huomiokyky ja kuvaamistaito, joka kuitenkin toisinaan eksyy pitkäveteisyyteen. Wikipedian tuottama