Anatole France

| kuolinpaikka = Pariisi | ammatit = | äidinkieli = ranska | kansallisuus = Ranska | aikakausi = 1800-1900 -luku | tyylilajit = skeptisyys, ironia | aiheet = okkultismi, kirjat, pakanallisuuden ja kristinuskon välinen aika, sosialismi, lapsuusmuistot, instituutiot | liike = | tuotannon kieli = | debyyttiteokset = | sivusto = | palkinnot = Nobelin kirjallisuuspalkinto (1921)
Ranskan akatemian palkinto (1881) | ehdokkuudet = | huomioita = }}

Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault); (16. huhtikuuta 1844 Pariisi, Heinäkuun monarkia – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire, Ranskan kolmas tasavalta) oli ranskalainen kirjailija, joka valittiin Ranskan akatemian jäseneksi vuonna 1896 sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921.

Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi. Francen kaikki teokset lisättiin katolisen kirkon ''Index Librorum Prohibitorum'' -luetteloon (Kiellettyjen kirjojen luettelo) 31. toukokuuta 1922. Hän itse piti tätä "ansiona". Hakemisto lakkautettiin vuonna 1966.

Francen tunnetuimpia romaaneja on ''Kuningatar Hanhenjalan ravintola'' (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania ''Enkelten kapina''. Kirjallisuuden alan kuuluisuus hänestä tuli vuonna 1881 julkaistun ''Instituutin jäsenen Sylvestre Bonnardin rikos'' -teoksen myötä, joka sai Ranskan Akatemian palkinnon. Wikipedian tuottama