Jane Birkin

| syntymäpaikka = Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta | aktiivisena = 1966– | kuolinaika = | kuolinpaikka = | asuinpaikka = Pariisi, Ranska | oikea nimi = | muut nimet = | ammatti = laulaja, näyttelijä, ohjaaja, lauluntekijä, malli | puoliso = John Barry (1965–1968) | avopuoliso = Serge Gainsbourg (1968–1980)
Jacques Doillon (1980–1991) | lapset = Kate Barry
Charlotte Gainsbourg
Lou Doillon | allekirjoitus = | kotisivu = http://www.janebirkin.net/ | merkittävät roolit = | imdb = | elonet = | amg = | tietokanta-os = | tietok-nimi = | palkinnot = | ehdokkuudet = }} thumb|Birkin Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2009 Jane Birkin (14. joulukuuta 1946 Lontoo – 16. heinäkuuta 2023) oli englantilainen näyttelijä ja laulaja. Birkin nousi julkisuuteen 1960-luvun svengaavassa Lontoossa esiintyessään Michelangelo Antonionin kohua herättäneessä elokuvassa ''Blow-Up – erään suudelman jälkeen'' 1967. Hän näytteli muun muassa Jacques Rivetten, Agnès Vardan ja Jacques Doillonin ohjaamissa elokuvissa.

Tosielämässäkin parin muodostanut kaksikko, lapsenääniseksi tyyli-ikoniksi noussut Birkin ja Serge Gainsbourg, levytti vuonna 1969 Gainsbourgin säveltämän laulun ”Je t'aime... moi non plus”, joka aiheutti skandaalin seksuaalisella suorasukaisuudellaan. Kappaleen radioesittäminen kiellettiin muun muassa Italiassa, Ruotsissa ja Espanjassa, ja siitä tuli kaupallinen menestys.

Birkinin myöhempi musiikkituotanto ei yltänyt aiemman kaltaiseen suosioon. Birkin levytti kuitenkin tasaisin väliajoin uusia albumeita ja 2000-luvulla hän sävelsi albumin ja ohjannut elokuvan.

Birkin näytteli lukuisissa elokuvissa ja häntä on pidetty ilmaisukykyisenä näyttelijänä. Hänen filmidebyyttinsä oli 19-vuotiaana tehty rooli filmissä ''Temppu - ja miten se tehdään'' (''The Knack...and How to Get It'', 1965). Tunnetuimpia hänen elokuviaan ovat Jacques Doillonin ''La fille prodigue'' (1981) ja ''La pirate'' (1984) sekä Bertrand Tavernierin ''Daddy Nostalgie'' (1990). Hänet nähtiin myös Agatha Christien romaaneihin perustuvissa elokuvissa ''Rikos auringon alla'' (1982) ja ''Kuolema Niilillä'' (1978). Parhaan naispääosan palkinnon hän sai elokuvista ''Dust'' (1985, palkittu Venetsian elokuvajuhlilla 1985) ja ''Whoever Was Using This Bed'' (2016, palkittu Chicagon elokuvajuhlilla 2017). Lisäksi oli useita palkintoehdokkuuksia. Wikipedian tuottama